Veliki Vitao -kiipeily

Viime lauantaina tiimimme sai kutsun osallistua erittäin houkuttelevalle retkelle, jonka järjesti Luontopuisto Piva. Tavoite oli houkutteleva ja samalla vaativa - Veliki vitao -huippu, yksi korkeimmista Montenegrossa ja korkein Pivan alueella. Veliki vitao kuuluu massiiviseen Bioc - Maglic - Volujak -alueeseen ja sen korkeus on 2397 metriä.

Tiimityö

Retki alkoi Pluzinen kaupungista, kauniista pikkukaupungista maan luoteisosassa, Pivsko-järven äärellä - keinotekoinen järvi, joka on muodostunut Piva-joesta. Nyt sitä käytetään siihen, mihin se on tehty - sähköenergian tuottamiseen. Ensin ajelimme pakettiautoissa noin 20 minuuttia Stabnan kylään, kaupungin ylle. Siellä keräsimme lounaspaketit (toimitti Luontopuisto) ja aloitimme retken. 


Pluzine

Ensimmäisessä vaiheessa saavumme Pieni Stabna -järvelle. Se on todella pieni eikä kovin syvä, mutta sen koon takana on houkutteleva tarina, sillä vuonna 2005 se tulvi rankkasateiden vuoksi ja se täyttyi vedestä aina metsiin asti (katso kuva).

Pieni Stabna -järvi - Kuva: Mara Max

Lyhyen tauon jälkeen ja kun kaikki saapuivat tähän kohtaan, jatkoimme. Ryhmä oli melko suuri - noin 50 ihmistä, joista suurin osa oli ammattilaisia vuorikiipeilyssä ja alppihiihto. Paikallinen vuorikerho Piva, kerhot Visokogorci, Komovi, Bjelasica, Dzambas, Kom, Vjeverica, Montenegro tim. Heidän lisäkseen tiimimme oli myös siellä, jota seurasivat ystävälliset isännät Luontopuisto Pivasta.

Retki jatkuu

Seuraava pysähdyksemme noin 25 minuutin vaelluksen jälkeen melko vaativalla maastolla oli Suuri Stabna -järvi. Olimme hämmästyneitä maisemista, joissa 308 metriä pitkä järvi heijasti vuoren huippuja pinnallaan. Otti kuvia ja jatkoimme tutkimista ja kiipeämistä. Tavoitteemme oli edelleen hyvin kaukana emmekä halunneet hukata aikaa.


Suuri Stabna -järvi - Kuva: Mara Max

Selfiet Suurilla Stabna -järvellä ja Infotaulu (vielä paljon kiivettävää :) ) - Kuva: Mara Max

Suurelta järveltä meillä oli suuri kiipeäminen, jotta pääsimme seuraavaan pysähdykseemme. Maasto oli vaativaa, sillä olimme metsässä ja maaperä oli edelleen märkää rankkasateiden ja lumisateiden jäljiltä. Mutta kun nousimme korkeammalle, näkymä oli yhä kauniimpi.

Metsät Suuren järven ja Zemunica-lähteen välissä

Kiipeäminen Zemunica-lähteelle 

Seuraava pysähdyksemme oli 1640 m korkeudessa, Zemunica-lähteellä. Juotimme kaikki tätä raikasta kylmää vettä, söimme valmistamamme lounaan ja pidimme hieman taukoa. Retki jatkui hetken kuluttua ja tiesimme, että meidän täytyi keskittyä vain lopulliseen tavoitteeseemme. Sää ei ollut kovin hyvä, mutta siellä lähteellä toivoimme silti, että aurinko ja tuuli voittavat pilvet ja sateen.


Zemunica-lähteen korkeus

Zemunica-lähde

Ruokatauko :)

Henkeäsalpaava näkymä

Näkymä Suurelle Stabna -järvelle Zemunica-lähteeltä - Kuva: Mara Max

Oli melko ilmeistä, ketkä olivat ammattilaisia, kun jatkoimme kiipeämistä. Liikkumisvauhti oli erilainen meidän - vapaa-ajan vaeltajien - ja heidän - ammattilaisvuorikiipeilijöiden - välillä. Maasto itsessään kävi yhä vaikeammaksi, ja kun lähestyimme huippua, rytmi alkoi häipyä, kun sääolosuhteet heikkenivät joka sekunti. Polun merkitseminen huipulle on hieman extremeä, joten ole varovainen, jos päätät kohdata Veliki vitaon, sinun täytyy olla erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta myös hyvin varustautunut ruoalla ja lämpimillä vaatteilla. Joten jos luulet, että et ole tässä tarvittavalla kunto-asteella, sinun tulisi kysyä yksinkertaisempaa ratkaisua. 

Krucica-vuori, tiellämme huipulle - Kuva: Mara Max

Tätä korkeutta on vielä lunta jäljellä! Katso upeaa puolikivistä, puoliyrttistä mäkeä! - Kuva: Mara Max

Korkeudessa 2076 m, pieni ryhmämme luopui, sillä sumu oli äärimmäisen tiheää ja sade voimistui. Tunsimme itsemme jäätyneiksi emmekä voineet jatkaa. (katso video sivun alareunassa) Meillä oli kokenut paikallinen mies, joka oli viettänyt koko elämänsä näillä vuorilla. Herra Mirko Vukovic opasti meitä takaisin, kun muu ryhmä oli jo kadonnut näkyvistämme, matkalla Veliki vitaoon.

Vahvat vuoret - Kuva: Mara Max

Onnistuneesti löysimme tien erittäin voimakasta tuulta vastaan ja puolen tunnin kävelyn jälkeen olimme takaisin Zemunica-lähteellä. Tällä korkeudella sade ja tuuli eivät olleet niin pahoja, joten pysähdyimme syömään vähän ruokaa ja juomaan vettä ennen kuin lähdimme takaisin järvelle odottamaan muun ryhmän saapumista.

Kaikki meni hienosti ja herra Mirko viihdytti meitä koko ajan paikallisilla tarinoilla ja anekdooteilla Pivan alueelta. Pidemmän vaelluksen jälkeen olimme takaisin Suurella Stabna -järvellä ja pieni ryhmämme alkoi kerätä puuta nuotiota varten. Sytytimme nuotion herra Miron avustuksella ja unohdimme heti kuinka kylmä ja tuulista siellä ylhäällä oli, sillä saimme kuivata vaatteemme, kengät ja sukat sekä nauttia uusista tarinoista. 

Nuotio syttyi :) - Kuva: Mara Max

Herra Mirko opettaa ryhmällemme, kuinka selvitä metsässä :) - Kuva: Mara Max

Hetken kuluttua muu ryhmä saapui järvelle. Puoli heistä pääsi huipulle, keskuudessamme rakas ystävämme ja Luontopuisto Pivan johtaja, herra Slobo Delic. Hyvin tehty, Slobo! :) He kertoivat meille tästä huonosta rankasta säästä, joka yllätti heidät aivan lähellä huippua, ja me selitimme, että koimme samaa vain vähän alempana heistä.

Muu ryhmä saapuu järvelle

Kumppanivuorikiipeilijamme Veliki vitao -huipulla

Jatkoimme vaellustamme kaikki yhdessä kohti pientä järveä, iloisesti jutellen ja kertomalla päivän seikkailuja. Pakettiautot veivät meidät takaisin Pluzineen, jossa sanoimme kaikki hyvästit kunnes seuraavan kerran ja seuraavaa seikkailua.